Piti tulla teille ilmoittamaan, että ostettiin ( tai pe mennään kirjottaa paperit vasta) asunto. :) jeee!
Nii ja aloitin kirjottaa uutta blogia. ;)
lauantai 2. elokuuta 2014
Uusi asunto
Helou. :)
Piti tulla teille ilmoittamaan, että ostettiin ( tai pe mennään kirjottaa paperit vasta) asunto. :) jeee!
Nii ja aloitin kirjottaa uutta blogia. ;)
Piti tulla teille ilmoittamaan, että ostettiin ( tai pe mennään kirjottaa paperit vasta) asunto. :) jeee!
Nii ja aloitin kirjottaa uutta blogia. ;)
lauantai 5. heinäkuuta 2014
Loppu?
Terve taas kaikille! :)
Ompahan taas vierähtänyt muutama hetki edellisestä postauksesta... En voi syyttää, että ei olisi kirjoitettavaa. Mutta jotenkin ei vaan olevinaan aika riitä koneella istumiseen vaikka puhelimella "jokusen" kertaa päivässä tulee nettiä plärättyäkin. Eli pahasti näyttää siltä, että loppua kohden mennään.
Tai sitten ei. Katsotaan. Jätän tämän blogin tänne olemaan joksikin aikaa ja katson jos vielä ryhdistäydyn vai aloitanko kokonaan uuden blogin? Saa nähdä.
Meillä on nimittäin tässä reilun viikon aikana tapahtunut ihan suuria juttuja! :D Eli minä sain oman tämän hetken unelmatyön täällä; ryhmäliikuntavastaavana/esimiehenä meidän salilla. Työ alkaa 1.8 enkä malttaisi odottaa! Tai oikeastaan perehtyttäminen tapahtuu jo ensiviikolla ja tässä kesän aikana muutenkin jo vähän aloittelen niitä hommia. Meillä ei siis ollut ollenkaan ajatuksena jäädä tänne enää ensi vuodeksi, joten ei ollut edes haettu tarhapaikkaa Adalle. No sitten vähän puskista tuli tämä työtarjous ja ajattelin sitä paikkaa hakea. Samaan aikaan Sogndal Fb tarjosi H:lle vähän liian hyvää sopimusta niin suunnitelmat alkoivat nopeasti muuttumaan. Mikäs siinä kun viihdytään täällä! Heti kun sain työpaikan niin H kirjoitti 2 + 1 vuotta lisää. :) Eli toistaiseksi jäädään maalaisiksi. No mihinkäs maalainen juuristaan pääsisikään. ;) Terveisiä vaan savvoon.
Aloitan alkuun 70%, sillä ei tosiaan tiedetä yhtään saadaanko näin pikaisesti Adalle tarhapaikkaa. Lisäksi jatkan sitä Me&i edustusta vielä ainakin syksyn.
Tämän viikon aikana ollaan myös käyty pankissa laskemassa kruunuja sekä katsastamassa Sogndalin asuntotilannetta. Tällä hetkellä meillä on kaksi asuntosuosikkia, joista toisesta nyt tehdään ensi viikolla toivottavasti tarjous! Eli viiiiiiiiimein päästäisiin omaan asuntoon. Kun tiedetään, että mitä todennäköisemmin seuraavat kolme vuotta täällä vietetään on se aika luonnollista satsata omaan asuntoon. Varsinkin kun tämä alkaa jo vähän ahtaaksi meille käymään.
Lisäksi ehken yksi isojuttu vielä olisi takataskussa. Eli vähän kutkuttaisi uuden blogin aloittaminen... katsellaan miten käy. :) Voi siis olla että aika ei vaan riitä. Katellaan.
Tässä huhtikuun ja heinäkuun välillä ollaan elelty täällä aurinkoisessa Sogndalissa, minä olen päässyt IHAN YKSIN reissuun Lontooseen ihanan Sallan kanssa sekä ollaan koko perheellä lomailtu harmaassa Suomessa. ;) Nyt viikko kotoilua takana. :)
Niin ja tytöistä on tietenkin vaan tullut ihanampia ja ihanampia! Kivasti viihtyvät keskenään ja tosi suloista katsottavaa kun Enni on Adalle niin suuri idoli, että kaikki pitää tehdä perässä ja kaikki hauskat jutut pitää ensin siskolle näyttää! :`)
Tässä pikkasen kuvia;
Ompahan taas vierähtänyt muutama hetki edellisestä postauksesta... En voi syyttää, että ei olisi kirjoitettavaa. Mutta jotenkin ei vaan olevinaan aika riitä koneella istumiseen vaikka puhelimella "jokusen" kertaa päivässä tulee nettiä plärättyäkin. Eli pahasti näyttää siltä, että loppua kohden mennään.
Tai sitten ei. Katsotaan. Jätän tämän blogin tänne olemaan joksikin aikaa ja katson jos vielä ryhdistäydyn vai aloitanko kokonaan uuden blogin? Saa nähdä.
Meillä on nimittäin tässä reilun viikon aikana tapahtunut ihan suuria juttuja! :D Eli minä sain oman tämän hetken unelmatyön täällä; ryhmäliikuntavastaavana/esimiehenä meidän salilla. Työ alkaa 1.8 enkä malttaisi odottaa! Tai oikeastaan perehtyttäminen tapahtuu jo ensiviikolla ja tässä kesän aikana muutenkin jo vähän aloittelen niitä hommia. Meillä ei siis ollut ollenkaan ajatuksena jäädä tänne enää ensi vuodeksi, joten ei ollut edes haettu tarhapaikkaa Adalle. No sitten vähän puskista tuli tämä työtarjous ja ajattelin sitä paikkaa hakea. Samaan aikaan Sogndal Fb tarjosi H:lle vähän liian hyvää sopimusta niin suunnitelmat alkoivat nopeasti muuttumaan. Mikäs siinä kun viihdytään täällä! Heti kun sain työpaikan niin H kirjoitti 2 + 1 vuotta lisää. :) Eli toistaiseksi jäädään maalaisiksi. No mihinkäs maalainen juuristaan pääsisikään. ;) Terveisiä vaan savvoon.
Aloitan alkuun 70%, sillä ei tosiaan tiedetä yhtään saadaanko näin pikaisesti Adalle tarhapaikkaa. Lisäksi jatkan sitä Me&i edustusta vielä ainakin syksyn.
Tämän viikon aikana ollaan myös käyty pankissa laskemassa kruunuja sekä katsastamassa Sogndalin asuntotilannetta. Tällä hetkellä meillä on kaksi asuntosuosikkia, joista toisesta nyt tehdään ensi viikolla toivottavasti tarjous! Eli viiiiiiiiimein päästäisiin omaan asuntoon. Kun tiedetään, että mitä todennäköisemmin seuraavat kolme vuotta täällä vietetään on se aika luonnollista satsata omaan asuntoon. Varsinkin kun tämä alkaa jo vähän ahtaaksi meille käymään.
Lisäksi ehken yksi isojuttu vielä olisi takataskussa. Eli vähän kutkuttaisi uuden blogin aloittaminen... katsellaan miten käy. :) Voi siis olla että aika ei vaan riitä. Katellaan.
Tässä huhtikuun ja heinäkuun välillä ollaan elelty täällä aurinkoisessa Sogndalissa, minä olen päässyt IHAN YKSIN reissuun Lontooseen ihanan Sallan kanssa sekä ollaan koko perheellä lomailtu harmaassa Suomessa. ;) Nyt viikko kotoilua takana. :)
Niin ja tytöistä on tietenkin vaan tullut ihanampia ja ihanampia! Kivasti viihtyvät keskenään ja tosi suloista katsottavaa kun Enni on Adalle niin suuri idoli, että kaikki pitää tehdä perässä ja kaikki hauskat jutut pitää ensin siskolle näyttää! :`)
Tässä pikkasen kuvia;
 |
| Enni valmistautuu lentoon |
 |
| Tee perässä |
 |
| Söpis |
 |
| Äiti Londonissa piristyy shoppailun lomassa |
 |
| Kynnet laitettuna |
 |
| Tiukka tilanne menossa. Ada jaksaa muuten hyvin seurata isin pelejä |
 |
| Muumimaailmassa |
 |
| Kotona taas. Hattuliisat. |
 |
| Pöntöt säikäyttelee naapureita kolostaan. |
 |
| Tättärää! |
Käypä tälle blogille mitä tahansa niin kiitos mukana olosta! :) Ehkempä vielä kuullaan!
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Aurinko
Täällä on paistanut ja vissiin sielläkin! Ihana lämmin kevät! <3
Latailen tähän nyt vähän kuvia menneiltä viikoilta ja kirjoitan sitten vaikka illemmalla! :)
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Terveppä terve
Taas täällä. Sallan innoittamana. ;)
Viimeksi olin siis lähdössä lumikoloon!!! Olin muuten kovasti suunnitellut ottavani paaaljon kuvia muistoksi reissulta...arvatkaa monta otin? :D Ja arvatkaa vaan miten reissu minun tuurilla meni? ;)
No täällä oli ollut kauniin aurinkoista koko viikon kunnes retkeä edeltäneenä päiväna alkoi sataa VETTA ihan pirkuleesti. Eipä siinä mitä, juttelin vielä illalla parin kaverin kanssa, jotka molemmat ovat olleet kyseisellä reissulla. Olin siis ylipakannut rinkkaan vaihtovaatteet ihan alkkareista toppavaatteisiin. Kenkiä oli, rukkasia oli, pipoja oli.... kaikkee oli pakattuna. Kävin jopa ostamassa villaisen urheilualuspaidan. Villakalsareita en kehdannut ostaa, kun oli niin kalliitkin vielä. Miettikää 60 ekee kalsareista? :D Eli olin varustautunut hyvin ja olin sillä asenteella, että pieni sade ei haittaa koska illalla pääsisin vaihtamaan kuivat vaatteet ja siellä vuorilla sataisi kuitenkin lunta, eikä se ole niin kastelevaa.
Todellisuudessa olin aivan HIESTÄ märkä jo ennen bussiin nousua kun olin raahannut suksia ja sitä oman painoistani rinkkaa aamun koululla. Bussi vei meidät sinne tohon suht lähelle hiihtokeskukseen, josta lähtee hyvät toptur reitit. Kokoonnuttiin koko 60 hengen ryhmän kanssa siihen odottelemaan mattimyöhäsia ja tutustumaan omaan 4 hengen ryhmään. Omani oli ihan mukava, 1 tyttö ja kaksi poikaa. Oltiin päätetty tehdä illalliseksi tacoja. :D Jokaisella oli tarpeita mukana. Lapiot ja kaikki muukin tarpeellinen meidän ryhmästä löytyi. Odoteltiin noin 15-20 min ja KAIKKI olivat ihan likomärkiä. Minun laskettelutakki oli jo tässä vaiheessa päästänyt vedet läpi. Housut sentään kuivat. Virittelin siinä sellaiset "feller" härpäkkeet suksiini. En ollut aiemmin kuullutkaan moisista ( nyt lainasin kaverilta). Nämä tarrat kiinnitettiin suksiin - ikään kuin suksivoide - ja tarkoituksena oli tietenkin estää liiallinen luisuminen. Ylämäkeen nousu on kuulemma huomattavasti helpompaa kun voi vältää haaranousun. :D Fiskeben. Mikä lie suomeksi.
Vihdoin päästiin liikenteeseen ja meikäläinenhän jo melkein heti siinä nurin kun ylitettiin tiellä menevä joki. :D Onneks vaan melkein. Sitten aloitettiin nouseminen. Ensin hiihtoreittejä pitkin ja myöhemmin märällä puuterilla omia latuja pitkin. Otin tämän nousun ihan kunnon treenin kannalta, sillä siitähän minä tykkään. ;) Yritin siis pysytellä siinä etupään porukassa. Ihan hyvin se sujuikin lounaaseen saakka. Eli noin pari tuntia. Lounaspaikalla viivyttiin ehken 20 min. Olin niin läpimärkä, että en todellakaan jaksanut kaivaa mitään syömistä rinkasta, vaikka olinkin kaiken syötävän pakannut ihan päällimmäiseksi. Ei huvittanut, eikä ollut nälkä. Ihme. No olin kyllä tankannut kunnon aamupalan. Jano oli sitäkin suurempi. En edes ottanut suksia pois kun oli lainasukset, ja se niiden poisottaminen ja monoihin laittaminen oli oma pieni projektinsa. Tönötin siinä sitten kylmissäni. Yritin kovasti lämmitellä ja kaivoin jopa kuivat hanskat esille. Kestivät kuivana noin 10 sekunttia. Housut oli vielä kuivana - kaikki muut ihan läpimärkinä. Olin siltikin kuivempi kuin osa muusta porukasta. Olin kuitenkin vielä yllättävän positiivinen ja yritin vähän saada lämpöä nousemaan ja ajattelin vaan niitä kuivia vaatteita ja extra villapaitaa. :D Jotkut puhuivat jo takaisin kääntymisestä, mutta kukaan ei luovuttanut, sillä sama keikka vuoden päästä ei kai houkuttanut ketään. :D
Lounaan jälkeen alkoi jyrkkä osuus ja se kaatosade muuttui vähitellen jäätäväksi tihkuksi. Kaivoin laskettelulasit päähän. Pysyin ihan lämpimänä silti, sillä minun piti oikeasti tehdä työtä pysyäkseni vauhdissa. Olin ylläri pylläri päästänyt jo paljon porukkaa ohi. Mentiin siis jonossa kun maasto oli aika haastavaa. Minun fellerit oli tietenkin luisuneet ihan lyttyyn ja olivat vaan möykkynä siellä suksien alla. Ois vissiin pitänyt kiristää ne kunnolla tai jotain. Muutaman kerran meinasin lentää aikas hyvät pannut mutta uskokaa, että pysyin suksillani vaikka kovasti jalat vapisivatkin. :D Se oli silti ehken kaameimmat puoli toista tuntia pitkiin aikoihin. Lunta/jäätä tuli ja tuulikin oli jo aika kova. Melkein meinasi itku tulla kun osa porukasta kääntyi takaisin kun eivät enää kestäneet. Minä vaan ajattelin villapaitaa ja päätin että kyllä tästä selvitään!
No vihdoin pysähdyttiin ja koottiin ryhmä kasaan. Ohjaajat olivat myös ihan läpimärkiä - en usko, että kukaan hienoilla coretex-vaatteillaansakkaan oli enää kuiva. Joillain raukoilla ei edes ollut vaihtovaatteita!!!! Ohjaajat tekivät ehdotuksen; kaivetaan lumikolot ja syödään siellä rauhassa eväät, pakataan kamat ja mennään yöksi kotiin? Seuraavana päivänä tultaisiin takaisin tekemään suunnistusosuus. Joo ei pistänyt kukaan vastaan. Yllättäen omakin mieli pomppasi ylös, ja sadekin oli ihan mukavaa lumisadetta. Kukin ryhmä sai oman kolopaikkansa ja me kaivettiin omamme aika vauhdilla. Se oli ihan kivaa ja siinä tutustui niihin muihin samalla. Kolossa oli yllättävän lämmin ja siinä sitten vaihdettiin kuivaa ja lämmintä ylle sekä syötiin eväät. :)
Sitten lähdettiin kotimatkalle. Tämän 4 tunnin ylös kapuamisen perusteella alastuloon oli varattu tunti. Bussi siellä meitä sitten odottelisi. Jep jep. Tiesin jo ylöspäin tultaessa, että siitä kotimatkasta ei hyvää seuraisi. :D Jäin suosiolla viimeisten joukkoon. Minulla oli siis ihan tavalliset hiihtosukset, ei mitkään laskettelusukset, kuten useilla muilla. Jyrkkä mäki, märkä lumi, lumisade, väsyneet jalat ja painava rinkka eivät olleet mikään hauskin yhdistelmä. Älkää käsittäkö väärin - tykkään laskettelusta ja olinhan sitä jo Artun kanssa vasta treenannutkin ( niin kunnon suksilla), mutta oli iiiiihan surkea. En uskaltanut jyrkimmissä kohdissa ( tai juuri missään) ollenkaan laskea vaan ihan kävelin niillä suksilla. Minä ja 5 muuta luuseria tultiin kukin omilla tyyleillämme sitä mäkeä alas puolitoista tuntia. Kaaduin joku 10 kertaa. Pääsin silti ihan omin avuin ylös - toisin kuin yksi tyttö joka aina oli pääedellä siellä hangessa ja yksi opettaja kävi hänet aina rinkasta nostamassa ylös. :D :D :D No täysi bussi odotteli meitä siellä alhaalla vähän extraa! Oli kyllä aika ihana päästä kotiin lämpimään suihkuun!
Seuraavana päivänä suunnistettiin sisällä hallissa. :D Eli ihan okei reissu loppupeleissä. :D
Muuten ei mitään erikoista tänne.
Viimeksi olin siis lähdössä lumikoloon!!! Olin muuten kovasti suunnitellut ottavani paaaljon kuvia muistoksi reissulta...arvatkaa monta otin? :D Ja arvatkaa vaan miten reissu minun tuurilla meni? ;)
No täällä oli ollut kauniin aurinkoista koko viikon kunnes retkeä edeltäneenä päiväna alkoi sataa VETTA ihan pirkuleesti. Eipä siinä mitä, juttelin vielä illalla parin kaverin kanssa, jotka molemmat ovat olleet kyseisellä reissulla. Olin siis ylipakannut rinkkaan vaihtovaatteet ihan alkkareista toppavaatteisiin. Kenkiä oli, rukkasia oli, pipoja oli.... kaikkee oli pakattuna. Kävin jopa ostamassa villaisen urheilualuspaidan. Villakalsareita en kehdannut ostaa, kun oli niin kalliitkin vielä. Miettikää 60 ekee kalsareista? :D Eli olin varustautunut hyvin ja olin sillä asenteella, että pieni sade ei haittaa koska illalla pääsisin vaihtamaan kuivat vaatteet ja siellä vuorilla sataisi kuitenkin lunta, eikä se ole niin kastelevaa.
Todellisuudessa olin aivan HIESTÄ märkä jo ennen bussiin nousua kun olin raahannut suksia ja sitä oman painoistani rinkkaa aamun koululla. Bussi vei meidät sinne tohon suht lähelle hiihtokeskukseen, josta lähtee hyvät toptur reitit. Kokoonnuttiin koko 60 hengen ryhmän kanssa siihen odottelemaan mattimyöhäsia ja tutustumaan omaan 4 hengen ryhmään. Omani oli ihan mukava, 1 tyttö ja kaksi poikaa. Oltiin päätetty tehdä illalliseksi tacoja. :D Jokaisella oli tarpeita mukana. Lapiot ja kaikki muukin tarpeellinen meidän ryhmästä löytyi. Odoteltiin noin 15-20 min ja KAIKKI olivat ihan likomärkiä. Minun laskettelutakki oli jo tässä vaiheessa päästänyt vedet läpi. Housut sentään kuivat. Virittelin siinä sellaiset "feller" härpäkkeet suksiini. En ollut aiemmin kuullutkaan moisista ( nyt lainasin kaverilta). Nämä tarrat kiinnitettiin suksiin - ikään kuin suksivoide - ja tarkoituksena oli tietenkin estää liiallinen luisuminen. Ylämäkeen nousu on kuulemma huomattavasti helpompaa kun voi vältää haaranousun. :D Fiskeben. Mikä lie suomeksi.
Vihdoin päästiin liikenteeseen ja meikäläinenhän jo melkein heti siinä nurin kun ylitettiin tiellä menevä joki. :D Onneks vaan melkein. Sitten aloitettiin nouseminen. Ensin hiihtoreittejä pitkin ja myöhemmin märällä puuterilla omia latuja pitkin. Otin tämän nousun ihan kunnon treenin kannalta, sillä siitähän minä tykkään. ;) Yritin siis pysytellä siinä etupään porukassa. Ihan hyvin se sujuikin lounaaseen saakka. Eli noin pari tuntia. Lounaspaikalla viivyttiin ehken 20 min. Olin niin läpimärkä, että en todellakaan jaksanut kaivaa mitään syömistä rinkasta, vaikka olinkin kaiken syötävän pakannut ihan päällimmäiseksi. Ei huvittanut, eikä ollut nälkä. Ihme. No olin kyllä tankannut kunnon aamupalan. Jano oli sitäkin suurempi. En edes ottanut suksia pois kun oli lainasukset, ja se niiden poisottaminen ja monoihin laittaminen oli oma pieni projektinsa. Tönötin siinä sitten kylmissäni. Yritin kovasti lämmitellä ja kaivoin jopa kuivat hanskat esille. Kestivät kuivana noin 10 sekunttia. Housut oli vielä kuivana - kaikki muut ihan läpimärkinä. Olin siltikin kuivempi kuin osa muusta porukasta. Olin kuitenkin vielä yllättävän positiivinen ja yritin vähän saada lämpöä nousemaan ja ajattelin vaan niitä kuivia vaatteita ja extra villapaitaa. :D Jotkut puhuivat jo takaisin kääntymisestä, mutta kukaan ei luovuttanut, sillä sama keikka vuoden päästä ei kai houkuttanut ketään. :D
Lounaan jälkeen alkoi jyrkkä osuus ja se kaatosade muuttui vähitellen jäätäväksi tihkuksi. Kaivoin laskettelulasit päähän. Pysyin ihan lämpimänä silti, sillä minun piti oikeasti tehdä työtä pysyäkseni vauhdissa. Olin ylläri pylläri päästänyt jo paljon porukkaa ohi. Mentiin siis jonossa kun maasto oli aika haastavaa. Minun fellerit oli tietenkin luisuneet ihan lyttyyn ja olivat vaan möykkynä siellä suksien alla. Ois vissiin pitänyt kiristää ne kunnolla tai jotain. Muutaman kerran meinasin lentää aikas hyvät pannut mutta uskokaa, että pysyin suksillani vaikka kovasti jalat vapisivatkin. :D Se oli silti ehken kaameimmat puoli toista tuntia pitkiin aikoihin. Lunta/jäätä tuli ja tuulikin oli jo aika kova. Melkein meinasi itku tulla kun osa porukasta kääntyi takaisin kun eivät enää kestäneet. Minä vaan ajattelin villapaitaa ja päätin että kyllä tästä selvitään!
No vihdoin pysähdyttiin ja koottiin ryhmä kasaan. Ohjaajat olivat myös ihan läpimärkiä - en usko, että kukaan hienoilla coretex-vaatteillaansakkaan oli enää kuiva. Joillain raukoilla ei edes ollut vaihtovaatteita!!!! Ohjaajat tekivät ehdotuksen; kaivetaan lumikolot ja syödään siellä rauhassa eväät, pakataan kamat ja mennään yöksi kotiin? Seuraavana päivänä tultaisiin takaisin tekemään suunnistusosuus. Joo ei pistänyt kukaan vastaan. Yllättäen omakin mieli pomppasi ylös, ja sadekin oli ihan mukavaa lumisadetta. Kukin ryhmä sai oman kolopaikkansa ja me kaivettiin omamme aika vauhdilla. Se oli ihan kivaa ja siinä tutustui niihin muihin samalla. Kolossa oli yllättävän lämmin ja siinä sitten vaihdettiin kuivaa ja lämmintä ylle sekä syötiin eväät. :)
Sitten lähdettiin kotimatkalle. Tämän 4 tunnin ylös kapuamisen perusteella alastuloon oli varattu tunti. Bussi siellä meitä sitten odottelisi. Jep jep. Tiesin jo ylöspäin tultaessa, että siitä kotimatkasta ei hyvää seuraisi. :D Jäin suosiolla viimeisten joukkoon. Minulla oli siis ihan tavalliset hiihtosukset, ei mitkään laskettelusukset, kuten useilla muilla. Jyrkkä mäki, märkä lumi, lumisade, väsyneet jalat ja painava rinkka eivät olleet mikään hauskin yhdistelmä. Älkää käsittäkö väärin - tykkään laskettelusta ja olinhan sitä jo Artun kanssa vasta treenannutkin ( niin kunnon suksilla), mutta oli iiiiihan surkea. En uskaltanut jyrkimmissä kohdissa ( tai juuri missään) ollenkaan laskea vaan ihan kävelin niillä suksilla. Minä ja 5 muuta luuseria tultiin kukin omilla tyyleillämme sitä mäkeä alas puolitoista tuntia. Kaaduin joku 10 kertaa. Pääsin silti ihan omin avuin ylös - toisin kuin yksi tyttö joka aina oli pääedellä siellä hangessa ja yksi opettaja kävi hänet aina rinkasta nostamassa ylös. :D :D :D No täysi bussi odotteli meitä siellä alhaalla vähän extraa! Oli kyllä aika ihana päästä kotiin lämpimään suihkuun!
Seuraavana päivänä suunnistettiin sisällä hallissa. :D Eli ihan okei reissu loppupeleissä. :D
Muuten ei mitään erikoista tänne.
Yksi ilta laitoin Adalle kylvyn ja lähdin käymään keittiössä. Tulin takaisin ja malttamaton kylpiä oli jo ammeessa.
Lumikolon jälkeen ilmat tietenkin taas kirkastui ja ollaan ulkoilta paljon. Vuorilla on vielä vähän lunta mutta meidän pihassa on nurmi vihreänä ja ollaan tarettu jo t-paidalla auringossa. Ei kyllä kauaa.
Synttäreillä neitinen.
Hömelöt pyöräilee
Isosiskon pyörä on aika kova juttu nyt.
 |
| Lisää kuvateksti |
Hönelöt leikkikentällä rannassa.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Lumikoloon valmistautumista ja jotain muutakin
Moido taas pitkästä aikaa!
Jotenkin tökkii tämä blogailu. Juttuja olisi, mutta kone aikaa ei niinkään. Puhelimella taas ei oikein jaksa/ehdi näpyttelemään turhia juttuja. Seurataan tilannetta. :) Yritän tätä vielä vaihtelevalla päivitystahdilla jatkaa. Olisi kiva, että tietyt jutut kuitenkin tänne jäisi muistiin. :)
Mitäs mitäs tänne sitten? Tärkeimpänä varmaankin se, että saatiin tarpeeksemme ( taas) Adan unettomista öistä ja tehtiin viimeinen ratkaisu jättämällä tutti pois kokonaa. H on nyt pari viikkoa hoitanut yöt kokonaan. Ada herään yleensä siinä 11-12 aikaan jolloin isi hänen rauhoittelee. Sitten nukkuukin viiten tai seitsemään. H rauhoittelee ajasta riippuen. Minä sitten herään 6-7 ylös tyttöjen kanssa aamutoimille. Ihan ok. Väsyneitähän täällä ollaan kieltämättä! :D
Myöskin ystävämme yrjötauti kävi meidän lapsilla kylässä ja tietenkin sinä yönä, kun H oli pelireissulla. :D
Niin ja itse olen käynyt istumalla yhdellä pakollisella lumikolo-luennolla Adan kanssa. Hyvin jaksoi neiti olla luennolla kun sai vähän touhuta omiaan muita häiiritsemättä. :) Itse lumikoloretkelle olisi lähtö sitten huomenna! Jaiks! Tänne onkin nyt sopivasti satanut lunta koko yön ja päivän. Eikä loppua näy... :D Karmeesti pakattavaa! Eikä itsellä tietenkään mitään välineitä! Olen onneksi saanut lainattua sitä sieltä ja tätä täältä. Ei oikein huvittaisi lähteä mutta pakko kait se on! Ja pitää nyt ajatella että voihan siitä tulla ihan kivaakin niin eiköhän siitä tule! Vai mitä?
Jotenkin tökkii tämä blogailu. Juttuja olisi, mutta kone aikaa ei niinkään. Puhelimella taas ei oikein jaksa/ehdi näpyttelemään turhia juttuja. Seurataan tilannetta. :) Yritän tätä vielä vaihtelevalla päivitystahdilla jatkaa. Olisi kiva, että tietyt jutut kuitenkin tänne jäisi muistiin. :)
Mitäs mitäs tänne sitten? Tärkeimpänä varmaankin se, että saatiin tarpeeksemme ( taas) Adan unettomista öistä ja tehtiin viimeinen ratkaisu jättämällä tutti pois kokonaa. H on nyt pari viikkoa hoitanut yöt kokonaan. Ada herään yleensä siinä 11-12 aikaan jolloin isi hänen rauhoittelee. Sitten nukkuukin viiten tai seitsemään. H rauhoittelee ajasta riippuen. Minä sitten herään 6-7 ylös tyttöjen kanssa aamutoimille. Ihan ok. Väsyneitähän täällä ollaan kieltämättä! :D
Myöskin ystävämme yrjötauti kävi meidän lapsilla kylässä ja tietenkin sinä yönä, kun H oli pelireissulla. :D
Sitten ollaan Ennin kanssa pidetty tyttöjen hemmottelupäivä. H oli reissullaan taas ja Ada unilla. Lakkailtii kynsiä, laitettiin hiuksia, piirrettiin kasvoväreillä ja leivottiin keksejä!
Käytiin nyt sunnuntaina teatterissa katsomassa norjalainen (?) lastenkirja klassikko Karius ja Bakterius. Enni tykkäsi vaikka taisi häntä vähän jännittääkin. Näytös oli vain 40 minuuttia ja oltaisiin jaksettu pidempäänkin. Tuo meni ihan hujauksessa.
Maanantaina Ennillä olikin sitten sopivasti hammaslääkäri! :) Siellä reippaalta neidiltä tarkastettiin ja puhdistettiin hampaat. Tämä oli siis Ennin ensimmäinen käynti ja tarkoituksena tutustua hammaslääkäriin ettei mitään pelkoja ainakaan pääse syntymään. Enni sai painella nappuloita ja tutkia välineitä. Palkinnoksi käynnistä hän valikoi tietenkin tatuoinnin. :)
Mitäs muuta. Kahdet syntymäpäivät on mahtuneet ohjelmaan ja tämän päiväinen päiväkodin lauluesitys yliopistolla. Täällä vietetään päiväkotipäivää ja tämä barnehagenin laulutuokio pääsi jopa
eilisiin uutisiin. :D
Niin ja itse olen käynyt istumalla yhdellä pakollisella lumikolo-luennolla Adan kanssa. Hyvin jaksoi neiti olla luennolla kun sai vähän touhuta omiaan muita häiiritsemättä. :) Itse lumikoloretkelle olisi lähtö sitten huomenna! Jaiks! Tänne onkin nyt sopivasti satanut lunta koko yön ja päivän. Eikä loppua näy... :D Karmeesti pakattavaa! Eikä itsellä tietenkään mitään välineitä! Olen onneksi saanut lainattua sitä sieltä ja tätä täältä. Ei oikein huvittaisi lähteä mutta pakko kait se on! Ja pitää nyt ajatella että voihan siitä tulla ihan kivaakin niin eiköhän siitä tule! Vai mitä?
Ai nii. Ja minä törppö mursin melkein nenäni treenatessa. Kolautin 5kg kiekolla itseäni "hyvin suurella voimalla" nenänvarteen ja lovihan siihen tuli. Taju melkein lähti ja tuloksena musta verinen patti. Kiva. Juu ja älkää kysykö miten.
torstai 27. helmikuuta 2014
Ohi on tältä keväältä
Tänään vihdoin päättyy tämän alkukevään yksinhuoltajuus!!! Ainakin toistaiseksi. ;) H tulee tänään kotiin ja kyllä sitä on odotettukin! Adakin menee ihan sekaisin innosta kun näkee isin Skypessä! Aika suloinen näky kyllä! :D
Oli muuten hullun raskasta laskea pitkästä aikaa ja varsinkin lumessa!!! Artun kanssa vaan kisailtiin kumpi selviää mäet alas vähemmillä kaatumisilla! :D Tytöt viihtyivät meidän laskujen ajan mummon seurassa. Pääsivät hekin kokeilemaan vähän pulkkamäkeä!
Arttu pääsi myös kokeilemaan kiipeilyä! Tykkäsi vissiin. Ennikin kokeili boulderong seinää!!! Pääsi jopa pari askellusta ylöspäin. Olisi hän päässyt kokeilemaan ihan valjaillakin lasten seinää, muttei tainnut uskaltaa! Onneksi Ennille oli siellä kaikkea muuta tekemistä!
Tuosta noin vielä loppuun mummon ja Artun kone Osloon!
Hyvää loppuviikkoa sinne!!!
Äiti ja Arttu lähtivät kotiin sunnuntaina ja yllättävän nopsaan tämä viikko on sitten sujunut. Artun kanssa käytiin siellä rinteessä ja otin ihan normislalomit. Ja kypärän. Rinteet olivat yllättävän hyvät ja jotenkin erikoista ( hyvällä tavalla) oli, että puolet rinteistä oli ns hoitamattomia ja pääsi melkeinpä puutterille laskemaan. Täällähän ne sitä harrastavat kovasti ja " top tureja" eli hiihtosuksien ja laskettelusuksien välimuodoilla retkeilyä ja laskemista omia reittejä ihan täysin rinteiden ulkopuolella. Mitä korkeammalla sitä parempi. Että Sallalle vaan tiedoksi, että voi alkaa varailemaan tänne lentoja talviaikaan niin ohjelmaa on tiedossa. ;)
Tulin tietenkin kipeäksi alkuviikosta, joten yöt on menneet vähän blörinäksi Adan kanssa ja olen ottanut sen meidän sänkyyn parina yönä kun en ole jaksanut alkaa taistelemaan. Zombeillen on sitten täällä päivät menneet. Olen siis joutunut panostamaan päivämeikkiin vähän normaalia enemmän.
Enni on ollut päikkärissä taas ja me ollaan Adan kanssa nähty ystäviä, ulkoiltu ja olen päässyt ohjaamaan tuntinikin. Enni varsinkin on oikein ulkoilumuodin edelläkävijä. Hän myös nykyisin valikoi joooka aamu vähintään omat vaatteensa. Välillä siskon ja äidinkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)