Synnytystarina 13.2.2013

Vihdoin jaksoin näpytellä tämänkin... Eli tapahtumat taas niin miten ite muistan, kellonajat tuskin kovinkaan tarkkoja. :D Sekavaa tekstiä luvassa. Varoitan!

12.2.2013 Tiistai

Skileikdag. Yhteensä meitä oli reilu 100. Eli koko 1-vuosikurssi

Aurinkoa saatiin. 

Meillä oli koulussa skileik dagen eli oltiin koko päivä rinteessä suksilla. Aamupäivä rakennettiin temppuratoja rinteeseen ja iltapäivä leikittiin tasaiseen maaston hiihtoleikkejä. Olin mukana koko päivän vaikkakaan en suksilla. 6 tuntia tarvoin muiden mukana ylös ja alas rinnettä. Autoin mitä voin, mutta myös laiskottelin. Taisi tuottaa tulosta tämä rehkiminen.... Ei mitään suurempia suppareita kuitenkaan. Illalla taisi olla niitä tavanomaisia, mutta edelleen kivuttomia.

13.2.2013 Keskiviikko n.9.00

Aamulla heräsin ihan normaalisti kouluun ( H oli jo vienyt Ennin tarhaan) aamulla huomasin pientä vuotoa ja ajattelin, soittaa varmistuksen neuvolaan. Ei siellä vastattu niin googlailin vähän ja sain selkoa siihen, että todennäköisesti lähipäivinä alkaisi synnytys. Vuoto voi olla yksi merkki synnytyksen alkamisesta. Minulla oli siis todella pientä niin en siitä huolestunut vaikkeivat neuvolassa vastanneetkaan. Lähdin kouluun kaverin kyydillä. Ihan pikkasen jo tuntuivat supparit erilaisilta muttei mitenkään erikoisen kipeiltä. Mietin kyllä siinä autossa, että varmaan tänään lähtö tulee. Koulussa meillä ei onneksi ollut muuta kuin reilu tunti ryhmätöitä. Sen jälkeen jäin tunniksi odottelemaan H:ta treeneistä ja päätin vielä koittaa saada neuvolan tätejä kiinni. Sitten muistinkin, että viime kertaisessa jordmor tarkastuksessa täti mainitsikin, että heillä on juuri tänä kyseisenä päivänä joku koulutuspäivä ja neuvola on kiinni. Soitin sitten lähialueen jordmorvaktiin eli neuvolapäivistykseen ( mihin synnytyksen alkaessa ensimmäiseksi pitäisikin soittaa) ja sain sieltä numeron päivystävälle jordmorille. Hän vastasi tietenkin heti ja sovittiin tapaaminen 12:ta. H ei tietenkään vastannut puhelimeen ( vaikka oltiin sovittu, että se pitää puhelimen lähellä nämä viimeiset viikot) ja lähdin sitten itsekseni käppäilemään sinne tarkastukseen. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän puhalluttamaankin eikä kävely tuntunut enää ihan normaalilta. En onneksi ehtinyt kävellä varmaan 5 minuuttia kauemmin kun H soitti jo takaisin. Oli ollut suihkussa. H tuli sitten heti miten nappaamaan minut kyytiin ja mentiin yhdessä tapaamaan jordmoria.

Kl. 12.00 Tapaaminen jordmorin kanssa. Hän totesi, että synnytys on alkanut mutta aikaa on vielä reilusti. Hän sanoi, että voin itse valita haluanko ambulanssin vai ajataanko omalla autolla. Mietin siinä, että jos sitä aikaa kerta on niin voisin varmaan nukkua yön kotona, kun mimmi tulisi seuraavana aamuna Ennin vahdiksi. Täti kuitenkin suositteli, että mentäisiin sinne sairaalaan niin olisi itselläkin turvallinen olo. No mentiin sitten. Ajettiin siinä kotiin ( napattiin sairaalakassi, H söi lounaan, ja pakattiin Ennin tarvikkeet) ja soitin ystävälleni jos hän voisi hakea Ennin tarhasta ja Enni voisi olla heidän luonaan yön. Tämä onneksi onnistui. Vietiin Ennin tavarat Siljelle ja lähdettiin omalla autolla ajelemaan kohti Fördeä ( norjalaisella ööllä. ;) ). Kotoonta lähdettiin 1 aikaan ajelemaan. Matkaa olisi ajettavana reilu tunti. Jossain siinä matkan varrella aloittelin puhaltelemaan jo ihan kunnolla ja penkkikin piti laskea makuuasentoon. Aloin kellottelemaan suppareita ja niitä tulikin noin 6-8 minutin välein. JA ihan jo olivat tuntuvia. :D

Kl. 14.00 Päästiin sairaalaan ja suoraan synnytyssaliin. Jordmor oli ilmoittanut tulostamme. Minun lisäksi siellä ei ollutkaan muita synnyttämässä. Olo oli ihan ok. Puhaltelemalla selvisin. Tässä vaiheessa vasta tajusin, että nyt sitä taidetaan oikeasti synnyttää kun tarkastuksen jälkeen olin auki 4-5 cm. Silloin 12 aikaan ilmeisesti 1cm, mutta tämän sain tietää vasta tässä vaiheessa. Oli ilmeisesti mennyt ohi aiemmin. :D Jos oisin tajunnut, niin olisin varmaan ottanut sen ambulanssin. :D Oikeesti luulin, että aikaa ois ollu vaikka kotona nukkumiseen. Erikoista muuten oli, että heti kun pääsin synnytyssaliin, kysyi hoitsu, että haluanko epiduraalin. Jordmor oli kirjoittanut että haluan, niin sitä sitten tarjottin jo heti. Ajattelin että en kyllä ihan vielä ainakaan! En myöskään ottanut ilokaasua ( vaikka siitä viimeksi olikin hyötyä) sillä jotenkin ällötti viime kertainen yökkäily. Sitäpaitsi olo oli tosiaan ihan siedettävä. Saattoi vaikuttaa sekin, että oli päivä ja olin nukkunut hyvät yöunet. Viimeksihän oli yö ja väsymys. Kivuliaimpia suppareita puhaltelin seisaaltani sellaista tukea vasten, kunnes jossain vaiheessa alkoi jo itkettämään ja halusin epiduraalin. Samoin kuin viimeksi - kauheinta oli se selkäkipu! Siinä vaiheessa kun sanoin haluavani epiduraalin, minulle vaihettiin sairaalavaatteet ja auki olin ilmeisesti 7 senttiä.

Juurikin kotiutunut huoneeseen.

Kl. 16.30 Kaksi lääkäriä tuli antamaan minulle sitä epiduraalia. Toinen istui minun etupuolella ja piti minua oikeassa asennossa ( ja tsemppasi) ja toinen teki homman. Tämäkin oli erikoista, että anestesia lääkäreitä oli kaksi. Ruotsissa sain itse pitää itseni oikeassa asennossa ja luottaa siihen, että lääkäri pistää neulan oikeaan paikkaan. Puudutus alkoi toimimaan ja selkäkivut helpottivat reilusti. Olo oli taas ihan siedettävä. Olo oli muuten jo puudutuksen annon aikaan sellainen, että on pakko ponnistaa. Kun puudutus oli hetken vaikuttanut jatkui sama tunne ja hoitsu tsekkasi tilanteen. Melkein oltiin jo koko matka auki. Tässä vaiheessa hoitsu ei enää halunnut minun menevän edes pissille, sillä ei halunnut vauvan syntyvän pönttöön. Höh. Minä kun olisin halunnut. ;) Tosin Enninhän sain hyvin "ulos" siellä kököttäessä.

Kl. 17.20 Sain käskyn siirtyä synnytyssänkyyn köllöttelemään. Selkäkipuja ei juurikaan ollut mutta tunsin hyvin supistukset ja ponnistamisen tarpeen. Hoitaja puhkaisi tässä vaiheessa lapsivedet, ja minua nauratti kun sitä tuli suihkuna ja PALJON! Saman tein päästiinkin ponnistus hommiin. Minusta oli kauhean vaikea ponnistaa kun jalat lepäsivät sellaisten tukien päällä ja sainkin onneksi vaihdettua asennon,niin, että jaloillakin sai työnnettyä. 20 minuuttia ponnistelin ja valitin ja jopa huusin. Toinen hoitaja sai välillä pitää jalkoja auki ( oli kuulemma jälkeenpäin sanonut H:lle, että vanhva tyttö olen kun ei hänen voimansa meinaneet riittää...) ja H toimi hyvänä kannustajana.  Tämä ponnistusvaihe oli kyllä kamalampi kun muistin ja sattui ihan pirkuleesti! Olen kyllä aika varma, että Ennin kanssa se ei ollut yhtään näin kivuliasta. Muistan vaan että plöp siellä pöntöllä ja pää oli ulkona. No ehkä aika kuultaa muistot tai sitten se pönttö on vaan luonnollisempi asento, jolloin painovoimakin auttaa. Miettikää nyt itsekin kakkia selällään....


Kl. 17.53 20 minuutin ähkimisen ja puhkimisen jälkeen pieni netiti oli maailmassa. Muistan että ajattelin ensimmäisenä typyn nähdessäni, että mini-Ennihän se siellä! :) Ilman tikkejä selvittiin jälleen.

Hehkeä äiti ja kurttunen tytär.

moi mie tulin just

Tunnin verran siinä tulokasta ihmeteltiin ja 19 aikaan H lähti ajelemaan kotiin päin, jotta ehtisi laittamaan Ennin kotona nukkumaan, eikä hänen tarvitsisi nukkua vieraassa paikassa. Hyvä ajoitus siis. ;) Jossain vaiheessa H:n  lähdön jälkeen hoitsut mittasivat ja punnitsivat vauvelin ja meidät kärrättiin toiseen huoneeseen, jossa minulla oli huonekaveri.

Juhlaillallinen

Positiivinen fiilis jäi tästäkin synnytyksestä. Tämän kertainen meni nopsaan ja suht helposti ilman turhempia ongelmia! Sattuihan se tälläkin kertaa, mutta tuntui ehken siedettävämmältä sillä kipuiluaika tosian oli huomattavasti lyhempi. Ponnistus sen sijaan oli kivuliaampi nyt ja voin näiden kahden synnytyksen perusteella suositella kyykyllään ponnistamista - vaikkapa siellä pöntöllä sitten. :D nii ja epiduraalin nimeen vannon edelleen. Jos kivut käy sietämättömäksi niin kannattaahan niitä yrittää helpottaa, sillä kivut ei ainakaan helpota synnytksen edetessä....

Tässä hän sitten ensimmäisenä päivänä kotona

Ps. hoitsujen vuoro ehti vaihtua kerran synnytyksen aikana ( melkein heti kun päästiin sairaalaan) ja olin tosi tyytyväinen henkilökuntaan ja "palveluun".