Ennin synnytystarina

Hyvää lauantaita! Enni on onneks tänään jo paljon parempi, niin pääsen todennäköisesti tänään sinne juhliin. :) 

Nyt kun pikkuhiljaa alkaa H hetki lähenemään ja muutenkin synnytys asiat ovat pyörineet nyt enemmän mielessä, kun olen miettinyt tota vauvan asentoa, niin kaivoin vanhasta blogista esille Ennin synnytystarinan. Hyvä, että tuolloin kirjoitin sen ylös, sillä en varmastikaan olisi sitä nyt muistanut. Ajan tajuhan tolloin meni ihan totaallisesti, joten kellon ajat on noin aikoja. :D

Lukekaa, jos vaan kiinnostaa; 

No niin - kokeillaan jos nyt riittäis aika ja jaksamus. :) Typy vetää tuolla nokosia jo kolmatta tuntia....
Eli tässäpä meidän synnytys nyt niin miten näin jälkikäteen muistan.( noin viikko jälkikäteen ilmeisesti...) Todennäkösesti ainakin kellon ajat ja ajankulku muutenkin heittää... Ja huomasin et tossa aiemmin olin kirjottanu vähän väärin ainakin vauvan painon niin täällä korjataan:
Jeps. 14.10.2010 Torstai;
Käytiin siellä lääkärillä ja Bm:llä. Oma olo oli ihan tajuttoman väsyny koko päivän ja jumppakin jäi siltä päivältä väliin. Illalla söin normaalista poiketen vielä pari leipää just ennen nukkumaan menoa. Kasin aikaan torkahtelin jo sohvalle. Niin ja sitä teetä - auttoi tai ei - olin litkinyt koko viikon ihan ahkeraan ja noin kolme isoa kupillista päivässä. Kroppa siis aavisteli mitä ois tuloillaan.
15.10.2010 Perjantai
Kl 03.15 heräsin kun tunsin etttä jotain tais lurahtaa housuun - nousin ylös ja melkosesti tuli lisää siihen lattialle. Ja vessassa vieläkin enemmän. Herätin hannun ja soitin sairaalalle. Siellä ohjeena että odottele suppareita rauhassa kotona( normaalisti edennyt raskaus ja kirkasta vettä toistaseks) ja jos ei ole yöllä alkanut niin soita aamulla uudelleen. Mutta että ois hyvä yrittää nukkua. Yritin torkkua siinä jonkun aikaa mutta ei jostain syystä oikein uni tullut... ehken 10 min yrityksen jälkeen nousin sitten vessaan ja suihkuun pesemään hiukset. Siinä sitten alko supparitkin vähitellen... suihkuttelin rauhassa ja tulin sitten sohvalle lepäilemään ja avasin koneen - nimittäin sen aiemmin mainitun suppari laskurin.
Ehken puolen tunnin laskeskelun jälkeen herätin hannun taas. Että kohta varmaan lähtö... soitin taas et supparit alkanu ja ne sano et ole kotona kunnes tuntuu et haluat tulla sisälle. En kuullostanut siltä et oisin vielä kovinkaan paljon auki... suppareita tuli siis jo noin 4  - 3 min välein. Kivut ihan kohtalaisia niin ajattelin et ollaan kotona kunnes tuntuu liian hirveeltä... äitille laitoin tietenkin viestiä kun olin luvannu. :) Luulin ettei se heräis mutta heräspä vaan - ei varmaan saanu unta enää loppu yönä. Vai mitä? ;)
KL 5-6 tai jotain siinä maissa mentiin sitten sairaalaan - suppareiden väli varmaan jotain se 3 min. Vaihdoin sairaala vaatteet ja "kotiuduttiin " meidän huoneeseen. Hoitsu teki tutkimukset ja olin noin 3-4cm auki. Alotin sitten ottamaan ilokaasua... mikä oli aika ällöttävää ja laattasinkin siinä jossain vaiheessa. Onneks ei ollu maistunu ruoka. Supparit sattu melkosesti mutta enemmän selkään... ja sit ne kokeili selasta steriiliä suolavettä ruiskuttaa 6 kohtaan selkää... ai piiip että sattu ja poltti - muttei auttanu.
KL 9.30-11 jotain oli sitten niin uskomattomat kivut selässä ettei oikeen missään asennossa ollu hyvä ja se piip kaasu vaan ällötti. Hoitsu kysy et haluisinko epiduraalin - ja tack. Sitten tutkittiin et olinkin jo noin 8cm auki eli puudutus käy hyvin. Lääkärillä meni jonkin aikaa ja sattu ihan hitosti. Mutta muistaisin et hoitsu sano et 11 aikaan olisin saanu jo täyttöä sinne selkään uudelleen eli oisinko sen ekan saanu sit joskus puol 10... mut hui mikä helpotus. Kivut hävis melko nopeest - tietenkin tuntu vielä puristus alaspäin - ja nousin vähän jumppapalloilee ja ruokakin maistu jo hiukan. Kävelin ja jumppapalloilin sinä varmaan sellasen tunnin kunnes jalat puutu ja oli pakko ottaa pienet unet. Hannu oli ihana ja jakso hieroo alaselkää ja reisiä ( iiiiihan jumissa).
Kl 12 ehken ... päättivät sitten hooitsut ettei enää puudutusta vaan annetaan suppareita tehostavaa suoneen ku olin jo kokonaan ainakin auki mutta typy ei haluu ulos. :) Ihan ok olo - suppari vähitellen koveni...
KL 13.30 noin uus vuoro vaihtu taas ja aivan ihanan hoitsu Vera otti miut hoitoonsa. Päätti et täytetään puudutus vielä toisen kerran niin saan nukuttuu ja sit alotettas hommat. Tuntu et oisin nukkunu pitkäänkin mut johonkin aikaan se tuli sit herättää miut vessaan. Sano et ois hyvä jos saisin pissittyy mut ei haittaa vaikka en. Se tuli siis miun kaa vessaan. :) Hannu jätettiin nukkumaan. Sitten yritettiin siellä veskissä yhessä puristaa sitä pissiä ulos - ei tullu - ennen kkun kohta tajusin et se päätarkotus olikin puritaa vauva ulos... en siis ees oikein tuntenu supistuksia. Lopulta jo pää melkein ulkona niin mentiin jatkaa sänkyyn ja herätetttiin Hannu. H jakso tsempata minuu hyvin mie puskin ku hoitsu käski. Ehken arviolta 20 min ja 15.12 vauva miun sylissä. IHANAA! Ja ei loppuen lopuks yhtään niin paha mihin olin valmistunu.

Tän jälkeen meni ehken puolisen tuntia kun kaikki muu roina tuli ulos ja se hoitsu teki tutkimukset. Ja  EI tarvinnu ommella eikä leikellä. Hui mikä helpotus. Mutta se hoitsy käytti apuna sellasta silikooni läpyskää sillon kun vauvan pää oli näkyvissä - niin en tiedä auttoko. Se on joku ihan uus juttu, jossa olin mukana tutkimuksessa. Sitten parisen tuntia oltiin ja ihmeteltiin ennen kun sitten hoitsu punnitsi ja mittaili tyttösen ( 48cm 3220g päänymp 32cm)  ja myö saatiin kahvit sun muut.

Sitten illalla siirryttiin sinne perhetaloon ja siihen olin kans tosi tyytyväinen. Ja tosi hyvät sponssi paketit saatiin sekä liberolta että pampersilta... vaipoja, ravoja ja kaikkee muuta tarpeellista. Ja lindeks oli jopa sponssannu vähän vaatteitakin. Ja sunnuntaina tultiin sitten kotiin.

Mutta tiivistettynä synnytys oli ihan positiivinen kokemus ja tekis uusiks...vaikken ehken heti. :D Sattu kyllä välillä ihan mielettömästi mutta niin kait sen pitääkin. Ja lopputulos täysin sen arvosta!!!!

Vinkkinä kuitenkin; OTTAKAA EPIDURAALI, jos vaan siltä tuntuu!!!! Eron huomaa ja itekin jaksaa paremmin! Ja luottakaa henkilökuntaan - ne tietää mitä tekee! Nii - ja jumppapallo oli aika kätevä. 

Suosittelen muuten kaikille kirjaamaan vähän tapahtumia ylös, koska vaikka tuntuu että ne muitaa niin ei varmasti ainakaan tarkasti. :D