Räyh

Tännän ketuttaa olla täällä. Tai oikeestaan osittain ketuttanu useempaan otteeseen jo viikon. Lähinnä siksi, että nyt tuntuu ekaa kertaa siltä, että olen OIKEESTI kotiäitinä. Sillon kun E on hereillä leikin, ruokin tai muuten vaan viihdytän lastani. Eikä tässä mitään valittamista kun siitä tykkään. :) Sitten kun Enni nukkuu, siivoan neidin jälkiä ja hoidan kotihommia ja yritän laittaa kotia kodiksi. Eikä tässäkään vielä mitään. MUTTA kun herra on kotona niin se vaan sotkee ja jättää sotkunsa. Eli Ennin sotkujen korjaaminen ei riitä. Tuntuu oikeesti et kokoajan pitää olla jotain siivoamassa tai tiskaamassa tai pesemässä pyykkiä tai tai tai.... vaikka kyllä sekin auttaa muttei niinkun ennen.

Ja H on vaan että mitä se haittaa, että laatikoita on purkamatta ja tavarat lojuu? No se ei tunnu ymmärtävän, että mie olen täällä hitto aamusta ilttaan. Eikä miulla oo tosiaan mitään omia juttuja täällä. Paitsi ne hurjat kaks jumppaa viikossa. Eli miun "juttu" on nyt tää koti. Eli ei oo kivaa kun sekin on ihan retuperällä. No ehken tää sekasorto kohta selkenee.

Pitää varmaan selvittää, jos täällä ois edes joku äiti-lapsi- kerho nii sais tekemistä ja vaikka jokusen tuttavankin. Viimestään sitten syksyllä, jos pääsen kouluun... Nii no olenhan mie täällä jo kaks viikkoa ollutkin. SIsällä. Että ei ne uudet kaverit varmaan kotoonta tuu hakemaan. :D

Tämmönen päivä tänään. Piti nyt kirjottaa tänne niin en täällä räyhää. Nii ja meillä ei oo edes telkkaria ( = kanavia) vielä.

Terveisin Siivoaja.