Fjelltur

Jeps. Hengissä ollaan. Vaikkakin nipin napin. ;)

Meillä oli tosiaan maanantaista tiistaisin pakollinen retkeily täällä lähi maisemissa. Aamusta 8 aikaan kokoonnuttiin koululla ja siellä kolmen hengen pienryhmille jaettiin teltat ja matkakeittimet. Meidän kolmikon ainut "mies" Martin lupautui teltan vartijaksi. Me Jeaneten kanssa kannettiin keitin puoliksi.
Yhteensä meitä lähti retkelle kaksi ryhmää, yhteensä reilu 50 henkeä. Tämä jengi oli taasen jaettu kahtia ja minä kuuluin siihen puolikkaaseen, joka aloitti retkensä vaelluksella.

Alareunasta yläreunaan mentiin. Yläkulman järvi sitten melottiin kotiin. 

Ilma oli lähtiessä ihan ok. Vettä ei satanut, muttei kyllä aurikokaan paistanut. Valluksen ensimmäinen osa oli suht mukava ja helpohko, vaikka lämmin siinä kyllä tuli! Käveltiin suoraa nousua sinne minun lenkkivuoren huipulle ja siellä pidettiin lounastauko 11 maissa.  Ilma oli sen verran viileä, että pysähdysten aikana oli pakko laittaa lisää vaatetta ja taas vähentää liikkeelle lähdettäessä.

Lounashetki

Kaverita kyttämässä lounasrippeitä

Jossain näkyy huiput

Seuraava osuus ei sitten ollut enää niin mukava. Jatkettiin edelleen nousua, kunnes oltiin kilometrin korkeudella. Tämä nousuhan oli pienenpieniä polkuja pitkin ja nämä polut oli ihan mudan peitossa, joten tosiasiassa rämmittiin polkujen vieressä. Minun kenkävalinta ei ihan osunut nappiin. En omista vaelluskenkiä niin päätin valita niitä lähimmät versiot eli talvikengät. Arvoin kyllä pitkään kumppareiden ja talvikenkien välillä mutta ajattelin, ettei kumpparit olis ehken kovinkaan mukavat kävelykengät.  Lenkkarit pakkasin rinkkaan. No kengäthän oli ihan läpimärät parin vesilätäkköön astumisen jälkeen. Kiva. Onneks siinä rämpiessä oli kuitenkin lämmin niin ei varpaat paleltuneet.

Yksi taukopaikoista. Melkein huipulla. 

Rämpimistä jatkettiin vieläkin mukavimmissa maisemissa kun huipun jälkeen aloi suoalue. Parin tunnin vaelluksen jälkeen itsekukin alkoi olla melkoisen markä päästä varpaisiin. Vaikka siis vettä ei edelleenkään satanut kun pieninä kuuroina. En tosiaankaan tajua mikä idea siinä suolla tarpomisessa oli.  Yks tyyppi uppos jopa vyötäröä myöten sinne liejuun kun valikoi vähän väärän reitin itselleen. :D

Mustikoita tuli ainakin syötyä pitkin päivää ja se tais vähän näkyäkin suupielessä. :D Nii ja lakkoja siellä suolla olisi ollut vaikka millä mitalla!!! Ja karpaloita! Karpaloita napsin mutta lakat jäi sinne paikoilleen. Hei ja pienenä tietoiskuna; tiesittekö, että suurimmalla osalla ihmisistä dominoiva jalka on oikea? ( juu tiesitte varmaan) Ja tämän takia oikealla jalalla otetaan useimmiten hiukan pidempi askel. Tästä taas seuraa, että meidänkin ryhmä suunnisti hieman vasemmalle vaikka kohde tiedettiinkin. Lopulta eksynyt ihminen kuitenkin palaisi takaisin lähtöpaikkaan, sillä väsyessään oikeanpuoleisuus korostuu ja vasemmalle kaartamisesta muodostuu tietenkin ympyrä! :D Tää opittiin! Opittiin myös käyttämään karttaa ja kompassia.

Suota

Lisää suota. vetistä suota.

Vähän kuivempaa

Melkein jo perillä ( ei kuitenkaan ihan vielä pari tuntia) kun järvikin jo näkyy

Vihdoin päästiin perille leiripaikalle 5 aikaan iltapäivästä. Ilman haavereita ei kuitenkaan selvitty kun minä kaaduin märässä alamäessä kyljelleni ja kyynerpäässä on edelleen hyvin kipeä 8cm mustelma. Auts. Leiripaikalla alettiin etsimään mukavaa kuivahkoa paikkaa teltalle. Ei ihan löytynyt niin pakko se oli vaan siivota lampaan kökkäreet sivuun ja pystyttää teltta markään maahan. Ai että oli muuten mukava tunne päästä telttaan ja vaihtaa kuivat vaatteet ja kengät päällensä! Tosin kuivana en kovin kauaa säilynyt kun maa oli niin märkää ja illan tullen alkoi sadekin. Saatiin kuitenkin kokkailtua itsellemme maukas illallinen ja samalla väsättiin cakepopseja jälkiruokakisaan. :D Juu. Meillä oli jälkiruokakisa. Jokainen ryhmä valmisti jälkiruuan ohjaalille ja he sitten arvioivat voittajan ulkonäön, maun ja kekseliäisyyden mukaan. Voittajaksi selviytyi vissiin joku paikanpäällä keittimessä paistettu mustikkapiirakka. :) Illalla meillä oli pieni leikki koko ryhmän kesken, mutta kaikki taisivat vaan odottaa "lämpimään" telttaan pääsyä sen sateen sijaan. Illan sosiaalinenpuoli jäi siis vähän sateen varjoon.

Kaverit kapuaa ylös

Meidän teltta. Martinkin selvisi hengissä meidän vieressä. 

Iltapalaa

Yö meni minulta valvoessa. En todellakaan osaa nukkua missään muualla kun kotona. Pyörin myös kyljeltä toiselle voivotellen kaatuessa kipeytynyttä polveani. Ei sentään paleltanut siinä kavereiden keskellä nukkuessa.

Seuraavana aamuna herättiin aivan liian aikaisin ja pakattiin märät kamat ja teltta rinkkaan. Tosi kiva oli vetää litimärät housut ja kengät jalkaan. :D No muovipussit vaan lenkkareihin villasukkien päälle niin taas mentiin. Ja onneks se sade sitten hellitti heti matkaan lähdön jälkeen. Meidän ryhmä lähti aamusta laskeutumaan alaspäin ja loppumatka oli suunnitelmissa meloa. Ei oliskaan huvittanut yhtään lähteä vaeltelemaan. Laskeuduttiin melko jyrkkää rinnettä alas parisen tuntia ja sää muuttui siinä samalla ihan aurinkoiseksi. Polku oli kuitenkin kivistä ja kivet liukkaita, joten todella varovainen piti olla. Silti astin kerran polun ohi rapakkoon ja menetin kynnen pikkurillistä ( joo auts) ja myöhemmin pyllähdin kalliolla pepulleni. Tuloksena syvä ja kipeä haava kämmenessä. Onneks oli laastareita mukana. Hei ja uskokaa etten ollut ainut! Edellisessä ryhmässä joku oli kaatunut sen verta pahasti, että käveli tänään koulussa keppien kanssa...

Leppoisa lounastauko

Tämä alaspäin meneminen oli kuitenkin yllättävän mukavaa ja meni nopsaan. Rannalla nautittiin sitten pitkä lounastauko ja päästiin melomaan aurinkoisessa säässä. Melottiin pareittain reilu pari tuntia. Tässä ajassa aurinko ehti muuttumaan tajuttomaksi vastatuuleksi ( oli muuten kohtalaisen rankkaa päästä eteenpäin) sekä rankkasateeksi. :D Niiden yhdistelmä ei varsinkaan ollut kovin herkkua ( ihan hauskaa kylläkin) kun aallot olivat sitä luokkaa, että vesi tuli yli kanoottiin ja kaatuminen ei ollut kaukana. Koko ryhmä muodosti sitten rannan tuntumaan lautan ja siinä odoteltiin ilman laantumista. Ei onneksi ollut kuin noin 10 minuutin sadekuuro ja loppumatka saatiin meloa auringossa.

Sinne työnnettiin paatit

Nättiä. 

Aurinkoa!!!!

Vesillä on mukavaa.

Kokonaisuudessa jäi mukava mieli reissusta vaikka olisi varmasti ollut mukavampaa kuivassa säässä. Ehken EHKEN joskus vielä uskaltaudun telttailemaan. :) Enkä edes tullut kipeäksi vaikka flunssainen olen koko viikon ollutkin. Ylpeä olen ainakin itsestäni!